Maalta merelle

Vuoden viimeinen päivä ja viimeiset päivitykset. Tuleva vuosi on mukava aloittaa uusilla jutuilla, minkä vuoksi kaikki valmiina odottaneet luonnokset näkevät tänään päivänvalon :) Kolmas kerta toden sanoo ja kerta kiellon päälle.

Kirjoneuletta ja pitsisukkaa lähti raidallisten sukkien kanssa samassa paketissa postimiehen matkaan. Isälle metsänvihreää ja isän vaimolle turkoosia. Minkä takia maalta merelle? No se selviää kurkkaamalla Tuulta ja Tyrskyjä -blogiin :)

Turkooseissa kuviona Kerttu ja vihreissä jokin netin ihmeellisestä maailmasta bongattu :) Siihen ei siis ole ollut kuvaa kummallisempaa ohjetta. Kirjoneulesukkia hakemalla tuo tuli vastaan ja siitä sitten silmukoita laskemalla syntyi tällaiset siksak-sukat, joissa kuviot ovat toistensa peilikuvat. Lanka molemmissa 7-veljestä ja puikot 3½.

Loppuun vielä kuva lähtövalmiista sukista :) Tässä ei kuitenkaan ole kaikki, yhdet lähtivät niin kiireellä Korvatunturin kautta saajalleen, ettei kamera ehtinyt niitä kuvata!

Rakkaudella neulottu..

.. ja rakkaudesta kai pidetty :D Viime jouluksi tein Kristerille vaaleansiniset lovikkalapaset, jotka ovat vuoden aikana virttyneet ja vanuneet aika muodottomiksi. Ahkerassa käytössä ovat siis olleet. Alun perin mies toivoi saavansa minulta joko kaulaliinaa tai uutta pipoa kadonneen tilalle, mutta aloitin kuitenkin lapasista (loogista, eikös! :)

Lanka Viking Sportsragg, silmukoita 48 ja puikot kokoa 3. Varressa joustinneuletta sen verran pitkälti, että saa tarvittaessa kaksinkerroin. Kuvion löytää kuvahausta hakusanalla körttirasa, mutta mitään varsinaista ohjetta minulla ei näihin ollut. Katsoin kuvista, kuinka kuvio etenee ja oman pääni mukaan neuloin, minkä kyllä huomaa lähemmin tarkastellessa :)

Puikkojen vaihtumiskohdassa lanka tuppasi kiristymään, minkä vuoksi tuossa keskellä kämmentä ei oikein erotu vaaleansiniset pilkut.

Täksi jouluksi en sitten niihin pipoon tai kaulaliinaan asti ehtinyt, mutta eipä näillä keleillä onneksi sellaisia paksuja edes tarvitse.. Pakkasia odottavat nämäkin vanttuut!

Pöllönä neulomiseen

Äidin joululahja on aina kaikkein vaikein. Aivan. Tajuttoman. Vaikea. Tiedän kyllä, millaisista jutuista äiti pitäisi, mutta hyvin usein ideat alkavat leijua pilvissä ja tajuan, että niiden toteuttaminen olisi mahdotonta. Olisi kuitenkin ihanaa antaa jotakin sellaista, mitä hän ei itse joko raaski hankkia tai tule edes ajatelleeksi.

Kiireessä unohdin ottaa kuva, joten tämä lainattu netistä!
Äidin pöllö oli sininen, keltaisella korvanapilla :)

Tänä vuonna etsin äidille lahjaksi Paawo puikkomitan sekä silmukkamerkkejä. Äitini tekee myös paljon käsitöitä ja häneltä tämä hulluus on minullekin periytynyt <3 Kuten myös puikkojen säilyttäminen kaoottisessa pussukassa, kaikki iloisesti sekaisin, vailla käsitystä niiden todellisesta koosta. Siksi siis puikkomitta, joka on samalla muistutus siitä, kuinka pöllönä sitä voikaan olla neulomiseen ;).

Silmukkamerkkejä ei puolestaan ole lapsuuteni kotikaupungista löytynyt, joten täältä suurkaupungista niitäkin äidille etsin :D Merkeissä tekstit Ready, Steady, Knit sekä lankakerän ja puikkojen kuva.

Tämä kuva myös lainattu

Ajatuksissa oli myös neuloa äidille pitkävartiset pitsisukat, mutta yllättäen niin hyvin organisoimani aikataulu petti ja hiukan tuli kiire.. Sukat jäivät siis alkutekijöihin :( Onneksi ehdin pari tällaista joulunpunaista kangaskassia kuitenkin ommella. Tähän paketoin äidin lahjan. Kaunis ja käytännöllinen kääre:)

Kangas Finlaysonin Taimi puuvillakangas

Sininen hetki

Jostakin syystä mieleeni on iskostunut ajatus siitä, että siskoni pitää sinisestä. Ehkä se johtuu niistä olohuoneen verhoista, jotka roikkuivat hänen ensimmäisessä kodissaan ikkunoissa, tai sitten ei, mene ja tiedä. Huomaamattani tulen kuitenkin aina ajatelleeksi, että sininen voisi olla hänen mieleen. Ja sehän näkyy myös hänelle (ja hänen avopuolisolleen) kokoamastani joululahjasta :)

Yritän lahjoja antaessa muistaa käytännöllisyyden ja olla antamatta mitään turhaa. Jotain pientä kivaa olisi kuitenkin mukava antaa, ettei nyt ihan liian kuivaksi menisi. Siispä :)

Valkoisesta moppilangasta, koukulla 8 virkatut säilytyskorit. Sisuskankaana Ikean paksu puuvillakangas. Sinisten kivituikkujen lisäksi vielä petroolinsiniset bambulangasta neulotut tiskirätit, joiden ohjeen bongasin Ravelrystä nimellä Leaf lace washcloth.

Raitaa pukkaa

Pukki on toimittanut ensimmäiset paketit perille ja innokkaimmat lahjansaajat ovat pakettien kimppuun jo hyökänneetkin :) Voin siis paljastaa jo muutamat joulua silmällä pitäen neulotut jutut! Raidakkaat eli siis raidalliset sukat miellyttävät omaa silmääni ja tekevät neulomisesta mielekästä. Pelkän suoran neuleen sijaan saa laskea rytmikkäästi yks, kaks, kolme; yks, kaks, kolme. Pukin konttiin sujahtikin kaksi paria raidallisia villasukkia.

Molemmat sukat samalla mallilla tehtyjä, väri vaan vaihtui ensimmäisten jälkeen. Valkoinen lanka pääsi loppumaan omista varastoista, ja sitä piti hankkia lisää, mutta violetti ja pinkki ovat palmikkosukista yli jääneitä lankoja.

Samaa kokoa, eri näköä

Lankana 7 veljestä ja puikkoina koko 3½. Nämä sukat matkasivat Kaakkois-Suomeen siskopuoliani ilahduttamaan :) Jennin blogista löytyykin jo juttua sukkien kotiutumisesta Kotkaan.

Joulun kunniaksi luumuhillo ja karkkikeppi :)

Joulun odotusta

Neljä yötä jouluun on, laskin aivan itse. Joten jos meni väärin, niin tiedätte ketä syyttää :) Viimeisten joulupakettien kanssa ahkerointia yömyöhään on tämä viikko ollut pullollaan, mutta onneksi vihdoin ja viimein kaikki lahjat ovat paketeissaan. Pääteltyinä ja viimeisteltyinä!

Harmillista kyllä, mitään kuvia valmiista töistä en voi tänne laittaa, kun kaikki ovat jouluylläreitä.. Paitsi yhdet sukat! Sen tutuksi tulleen sohvapöydän hakumatkan korvaussukat, osa kaksi.

Suklaasalmiakkia koossa 45. Lankana Viking Ville ja puikot kokoa 3½. Malli on Novitan Sukkalehdestä aikanaan bongattu ja hyväksi havaittu :)

Nämä kaksi paria matkustavat siis kiitoksena pöydänkuljetuspalvelusta Raisioon:

Tämä viikko on ollut kuluvana vuotena harvinaisen mukava :) Alkuviikosta sain tietää saaneeni työpaikan koko tulevaksi kevätlukukaudeksi ja tänään pääsin tutustumaan tuleviin työtovereihini, eli oppilaisiin. Katsotaan sitten, kuinka sukkien neulomisen käy, kun uppoudun täysillä opetuksen ihmeelliseen maailmaan :)
Tämän lisäksi Krister vaihtaa myös alkuvuodesta työpaikkaa! Uusia tuulia uudelle vuodelle siis tiedossa monellakin suunnalla. Niitä lähdemme tänään juhlistamaan paikalliseen italialaiseen ravintolaan.

Pidä kiinni lupauksista

Ja niinhän minä pidän, vaikka vähän jälkijunassa tullaankin.

Puolitoista vuotta sitten sain ystävältäni pari kerää lankaa ja pyynnön, jotta niistä muodostuisi pitsisukat. Toisesta kerästä sain silloin jo aikaan matalavartiset palmikkosukat, mutta nimenomaan pyydetyt pitsikuvioiset jäivät toteuttamatta. Suurin syy siihen on itse lanka ja sekä sukkapuikot.

Salama heijastaa muovisen langan pinnasta

Lanka oli jotakin niin hirveää neulottavaa, etten kestänyt neuloa sitä muutamaa kierrosta enempää!! Hirveää sanoa näin, mutta tottahan se on. Kyseessä on siis Red Heartin Denver lanka, joka on 100% akryylia. Kaiken lisäksi kerässä on vieläpä 200g lankaa, mikä tarkoittaa siis 600 metriä lankaa! Neulottava ei siis heti loppunut kesken.

Tuttu Kerttu-kuvio

Puikot puolestaan kenkkuilivat loistamalla poissaolollaan. Koko piti nimittäin olla 3, mutta varastoistani löytyi vain neljä kappaletta sen koon sukkapuikkoja. Täydensin varastojani jossakin kohtaa ja sain täyden setin lisäämällä neljän metallisen mukaan yhden bambupuikon. Vaihteeksi kuitenkin sellaisen, josta tikut irtoilivat sormenpäihin ja takertuivat lankaan kiinni..

Huh. Valmiiksi ne kuitenkin tulivat! Sukkien puolustukseksi on sanottava, että luonnossa ovat kyllä paljon kauniimmat kuin kuvissa! Ja kauneuden eteenhän on kärsittävä, eikös?  Molemmista keristä jäi vielä lankaa, jotta voin ilahduttaa ystävääni vielä kertaalleen, vaikkapa raidallisilla sukilla. Siihen voi kyllä mennä toiset puolitoista vuotta :D

Loppuviikon onnen hetkiä

Tänä viikonloppuna olen saanut nauttia oman perheeni seurasta, käydä maaseudulla moikkailemassa Kristerin vanhuksia ja viettää aikaa ihanien ystävien kanssa. Aika lähellä täydellistä on tämä viikon lopetus ollutkin <3

Lauantain kohokohtiin kuului ehdottomasti äitini ja siskoni vierailu Turussa. Ilman omaa autoa tai opiskelijakorttia on matkustaminen 120 km päähän tehty turkasen kalliiksi, joten liian usein ei heitä tule nähneeksi. Samalla tulin antaneeksi siskolleni hänen viime joulun joululahjansa sekä parilla kuukaudella myöhästyneet nimpparisukat. Mitenkään liian nopeaksi ei siis tämän putiikin toimitusta voi haukkua :D

Joululahjahihattimen toinen versio. Omaksi puolustukseksi voin todeta, että ensimmäinen versio valmistui kyllä jo viime vuoden puolella, mutta tein siitä pahaksi onneksi liian piukan. Sitä käyttäessä oli kyllä niska kovilla. Joten puikoille 3½ hyppäsi uusi yritys Janne-langasta. Tällä kertaa yritin liioitella tuon selkäkappaleen pituudessa, mutta aika jämäkkä tulos oli tälläkin kertaa. Kaikeksi onneksi kuitenkin käyttäjälleen sopiva. Kolmatta versiota en ollut enää innokas tekemään samasta langasta :D Sen verran puuduttavaa tuo suoran neulominen oli..

Nimpparisukat näyttävät kuvassa valtaisan suurilta! Kokoa niillä on kuitenkin vain 40-41. Yritin saada kuviota avattua kastelemalla sukat, mutta samalla oikeni jalkaterä Hessu Hopon mittoihin. Onneksi jalassa sukat mukautuvat taas oikeaan muotoonsa ja kokoonsa.

Kuviona siis tutuksi tullut Kerttu. Lankana kokeilumielessä ostettu Novitan Pikkusisko, joka toimi yllättävän hyvin, alun epäluuloista huolimatta. Puikoiksi valitsin 2½, mikä meinasi aiheuttaa ajoittain tuskastumista. Mutta yhtä kaikki, sukat tulivat valmiiksi ja ovat nyt lämmittämässä siskoni varpaita :)

23 yön jälkeen voin alkaa laittaa kuvia joulupaketteihin sujahtaneista jutuista, mutta siihen asti yritän hillitä itseni :) Sen vuoksi nämäkin kuvat ovat jo kesällä otettuja ja ajat sitten valmistuneita neulomuksia.

Punaista pitsiä

Taannoinen seikkailu Ikean ihmeellisessä maailmassa johti siihen, että meille muutti uusi sohvapöytä. Niin kuin tuolloin kerroin, lähdimme matkaan bussilla, mikä vaikeutti asioita hiukan. Sohvapöydän äärellä pikapuhelun tuloksena saatiin kuitenkin kyyti kotia kohti järjestymään. Jäin ison palveluksen velkaa, ja nyt yritän sitä kutistaa, ainakin puoleen.

Tutut Kerttu-sukathan ne siinä! Puikot 3½ ja silmukoita 47. Ohjeen olenkin jo kertaalleen blogiini linkittänyt. Jos sitä kaipaa niin tekstistä Ilta-auringon loisteessa tuo linkki löytyy, sekä ihan googlettamalla. Lankana sukissa Viking Ville ja mielestäni se ainoa oikea joulunpunainen.

Päivät kuluu töissä, ja iltapäivästä, kun pääsee kotiin, on jo sen verran hämärää, ettei sisällä valo riitä ilman salamaa kuvaamiseen. Salaman kanssa kuvista tulee kuitenkin ihan hirveitä, kun värit vääristyvät ja valo heijastuu sukista rumasti. Nämä kuvat pelasti aikainen kotiinpaluu ja parveke, jossa valoa riitti vielä muutaman kuvan räpsimiseen.

Aina se kamera tarkentaa niihin koirankarvoihin...

Langasta vielä muutama sana. Viking Ville on ilmeisesti viime aikoina saanut aika runsaasti kritiikkiä huonolaatuisuudestaan ja ymmärtääkseni tuote on poistumassa myynnistä. Ainakin meidän Lankamaailmassa on meneillään hidas loppuunmyynti. Itse kuitenkin rakastan tätä lankaa. On paljon pehmoisempaa neulottavaa kuin kotoinen Novitan veljeslanka, joka tuntuu karhealta ja muoviselta, kun on tätä välissä neulonut. Toivottavasti omalle kohdalle ei vain osunut sellainen erä, joka kuluu käytössä heti puhki.

Nämä sukkaset saavat vielä seurakseen ruskeat miesten sukat (niistä lisää myöhemmin), ennen kuin lähden niitä toimittamaan ihanille autonkuljettajillemme :)

Jättimys maximus

Suurikokoinen lelukori pienen pojan leluille, väritoiveena valkoinen. Näin kuului Rouva Y -blogin Jennin toive mittatilauksena virkatusta säilytyskorista. Enpä ole vielä näin isoa koria virkannutkaan, mutta paksu kude ja innostunut mieli yhdistivät voimansa ja kori syntyi viikonlopun aikana.

Tätä kuvaa ottaessa kudetta oli kulunut jo kilon verran! Pohjan halkaisija on 35 cm, minkä jälkeen jatkoin virkkausta enää silmukoita lisäämättä.

Korkeutta korille kertyi reilut 40 cm. Tarkkaa mittaa en ole enää ottanut, mutta kahvojen alalaitaan korkeutta oli kertynyt 38 cm, joten siitä voi päätellä, millaisissa mitoissa liikutaan. Kuvassa sohvatyynyt ovat antamassa myöskin käsitystä mittasuhteista.

Virkkasin koko korin koon 8 koukulla, mikä tuntui hetkittäin liian pieneltä, mutta tavoitteena oli saada napakat ja tukevat reunat, missä mielenstäni onnistuinkin :) Kudetta olisi mennyt isommalla koukulla ehkä hiukan vähemmän, mutta lopputulos ei olisi ollut näin jämäkkä ja ryhdikäs. Kolmen kilon kori lähtee loppuviikosta uudelle omistajalleen.

Alkuviikon ahdistuksen selättämiseksi vielä hyvän mielen rentoilu ja lötkötys kuva :)

"Eihän meidän vielä tarttee nousta tästä?"

Toisenlaista käsityötä

Viikonloppuna Tampereella olisi ollut käsityömessut. Suunnittelin pitkään lähteväni käymään kyseisessä tapahtumassa, mutta viime hetken mutkat matkassa sai suunnitelman muuttumaan. Käsityömessujen sijaan lähdin lauantaina ystävän kanssa joululahjaostoksille. Ensimmäisenä suuntasimme kulkumme lankakauppaan, josta mukaan tarttuikin taas kassillinen villalankoja lahjoiksi neulottavaksi.

Tässä kohtaa voisin kertoa hieman säilytysratkaisuista kotonamme. Olohuone on meillä nimensä mukaisesti se huone, jossa suurin osa kotona vietetystä ajasta oleillaan. Olohuoneesta meillä löytyy tuollainen lokerikkohyllykkö, jonka alkuperän jokainen varmasti tunnistaa.

Pölyä ja koirankarvoja riittää joka kuvaan :D

Sehän siis on tuosta naapurimaamme huonekalujätistä aikoinaan ostettu. Hyllykkö toimii TV-tasona, mutta alimman rivin valtaavat mustat säilytyslaatikot. Salaperäiset laatikot ovat syöneet sisäänsä kaikki langat (yhtä pahvilaatikollista lukuunottamatta), jotka tässä taloudessa asustaa. Tai siis. Lauantaihin asti tilanne oli tämä. Kuten Kristerille jouduin eilen tunnustamaan, viimeiseksi kotiuttamani langat eivät enää mahdu noihin kolmeen oikean puoleiseen laatikkoon, ja äärimmäisenä vasemmalla oleva laatikko on varattu jo valmistuneille töille. Uudet langat saivat siis väliaikaisen kodin.

Tuttu kori, eikö vaan? :)

Mutta palatakseni aiheeseen. Joululahjakierros jatkui kynttilöiden kaipuussa juurikin sinne huonekalujättiin, johon matkattiin bussilla. Kierroksen viime metreillä poikkesimme poistopisteeseen, jossa kohtasin tämän ihanuuden! Mäntypuinen ihanuus, sohvapöytä!

Joku ipana oli päässyt käsiksi pöytään sen ollessa mallikappaleena. Käsittelemättömän pöydän kantta koristivat kauniit pinkit, vihreät ja kuulakärkikynän sävyiset syheröt. Tarmokkaana (jokseenkin impulsiivisena) ihmisenä päätin, ettei ole homma eikä mikään hioa ja käsitellä pöytä uuteen loistoonsa. Pöytä muutti meille ja keskellä olohuonetta lauantai-iltana käsittelin pöydän kauttaaltaan tuollaisella tummanruskealla petsilakalla.

Kolme kierrosta pinta vaati, jotta päästiin tähän lopputulokseen ja lopputulos on juuri sen näköinen, kun olettaa saattaa :D Toisaalta se on juuri sen näköinen, kuin itse halusin ja itse tehdyn ei tarvitsekaan näyttää teollisesti valmistetulta! Lauantai-ilta hupeni siis sujuvasti hieman toisenlaisten käsitöiden parissa.

Aurinkosukat

Viimeisenä puikoilta ovat valmistuneet miesten perussukat. Malli on ihan oma tulkintani perusvilliksestä, alkuun joustinta ja sitten suoraa neuletta varpaisiin asti. Yleensä inhoan tällaisten sukkien neulomista ja yritän niihin perusvillasukkiinkin saada jonkinlaista ideaa kuvioilla tai väreillä, mutta tällaiset näistä nyt tuli. Pahoittelut kuvien laadusta, blogger ja minä ei tulla toimeen. Jostain syystä koneella hyvältä näyttävät kuvat muuttuu tänne siirrettäessä ihan hirveiksi.

Onpa meillä likainen sohvapöytä..

Sukat menevät Kristerin isälle joululahjaksi, joten sovitusjalka on onneksi ollut lähellä :) Muussa tapauksessa en tiedä, olisiko koko ollut sopiva. Sukilla on siis kokoa 45-46. Lankana 7 veljestä ja puikkoina 3½. Kokonaisuudessaan nämä on neulottu 56 silmukalla.

Vaikka väri tai sukan malli eivät sellaisenaan miellytäkään, tuli näistä tällaiset hyvän mielen saapassukat! Kuka sanoo, että saapassukkien tarvitsee aina olla harmaita tai varreltaan kokonaan joustinneuletta. Aurinkoa kumpparikeleihin sukkien muodossa :)

Arjen harmautta

Viime päivinä kiinnostus blogin kirjoittamiseen tai ylipäätään mihinkään on ollut pahasti hukassa. Niinpä edellisestä päivityksestä onkin taas hetki aikaa. Aloitin blogin kirjoittamisen sillä ajatuksella, että omaksi iloksi tänne rustailen ja lisäilen valokuvia, joten turhaa stressiä en ole asiasta jaksanut ottaa. Lähipiirini kun tietää, että tapanani on stressata kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä muutenkin ihan liikaa :)

Tällainen kun olisi maisema takapihalta..

Tuulta ja tyrskyjä -blogista sain haasteen, jossa tehtäväni on kertoa kuulumisista kuvien kera sekä vastata kysymyksiin. Lopuksi haastetta tulisi jakaa myös omien suosikkiblogien kirjoittajille. Omalta osaltani voin sanoa, että kaipaan kesää. En pelkästään lämmön ja valon takia vaan myöskin värien. Pimeys ei tuntuisi niin uuvuttavalta ja väsyttävältä, jos maailmassa näkyisi muitakin värejä kuin ankea, arkinen harmaa. Samasta syystä toivoisin, että ensilumi sataisi jo tänne eteläänkin. Lisäksi. Mustan langan neulominen hämärtyvissä illoissa on vaikeaa!

Syksyn viimeiset sinnittelijät

Talvea ja lunta odottaa lisäkseni myös kaikkea muuta kuin valokuvauksesta nauttiva karvainen seuralaiseni. Omistajillakin olisi mukavampaa, kun tätä harrastettaisiin lumessa...

...eikä kuraisella nurmikolla.

Arki täyttyy siis pitkälti tämän karvapöksyn toilailuista.

1. Elämäsi tähän asti hienoin kokemus?

Valmistuminen ja siihen liittyvä valmistujaistilaisuus publiikki. Se tunne, kun vihdoin ja viimein saa todistuksen käteensä ja voi todistaa kaikille, että on saanut sentään jotakin aikaiseksi :)

2. Millaisia blogeja luet mieluiten?

Pääasiassa käsityöaiheisia, neulontaan ja virkkailuun keskittyviä, mutta myös muut käy. Tärkeintä blogissa on mielestäni kauniit kuvat.

3. Viime kesän paras muistosi?

Viime kesä meni putkiremontin vuoksi hieman pipariksi, mutta monta ihanaa hetkeä siihen silti mahtui. Parhaat muistot liittyvät varmaankin helteisiin päiviin ja oleskeluun ystävien ja perheen seurassa :)

4. Paras lapsuusajan muistosi?

Ikuinen heppatyttö rakasti heppaleirejä ja heinäntuoksuisia kauramopoja <3

5. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

Oleskella läheisten kanssa, tehdä erilaisia juttuja käsilläni sekä ulkoilla ja urheilla.

6. Suurin haaveesi?

Tällä hetkellä haaveilen vakuituisesta työpaikasta ja valtaisasta lankavarastosta :)

7. Suosikkinäyttelijäsi?

Edesmennyt Heath Ledger sekä Mark Harmon (Gibbs <3)

8. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?

Täytyy tunnustaa, ettei mitään muistikuvaa. Viime kevään kirjallisuusopinnot tappoivat tehokkaasti halun lukea vapaa-ajalla, eikä entisenlainen palo kirjallisuutta kohtaan ole viimeisten tenttien jälkeen vieläkään palannut.. Todennäköisesti jonkin Tuija Lehtisen hömppäkirjoista.

9. Minne matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?

Ranskaan. Tahtoisin käydä siellä niin monessa paikassa, ettei niitä kaikkia kannata listata, mutta etenkin pienemmät kylät kiehtovat kovasti ja haluaisin sulautua paikallisen väen elämään. Ja kokeilla, vieläkö ne ranskan tunneilla imetyt opit ovat pysyneet päässä :D

10. Mielivärisi sekä vaatetuksessa että sisustuksessa?

Sisustuksessa olen hurahtanut mustaan ja ruskeaan. Ankeaa, voisi joku todeta, mutta koirataloudessa miellyttävää ja kätevää :) Kaikessa muussa rakastan vihreää. Kyllä sitäkin sisustuksesta löytyy, mutta yllättävän vähän! Vaatteissa sininen ja vihreä, sekä perusvärit musta ja harmaa ovat vallanneet kaappini.

11. Minkä teatteriesityksen / elokuvan näit viimeksi?

Elokuvateatterissa kävimme viimeksi katsomassa The Heatin, komediapätkän, jossa Sandra Bullock ja Melissa MacCarthy toilailevat. Teatterissa haluaisin käydä katsomassa Riku Niemisen tähdittämän Jekyll ja Hyde musikaalin.

12. Paras tapa viettää viikonloppua?

Rentoutumalla :) Tapoja siihen on onneksi monia!

13. Unelmiesi asuinpaikka?

Viimeksi eilen haaveili asumisesta saaristossa, Saariston lasten tapaan, mutta jos nyt edes vähän lähemmäs merta pääsisi :) Ei täällä keskustassa edes tajua olevansa merenrantakaupungissa, puhumattakaan tuosta kuraojan näköisestä Aurajoesta..

Ja koska syksyn pääväri tuntuu olevan se ankean ja arkisen harmaa, niin sen kunniaksi myös harmaat säilytyskorit. Nämä ovat mittatilauksena syntyneet kylpyhuoneen säilytyskorit hiuslakoille ja -harjoille. Kuvat on otettu meidän omasta kylppäristä, mutta muuttavat lähiaikoina muutaman korttelin verran eteenpäin ystävien kotiin.