Pätkistä pakettiin ja postiin

Menihän se paketti sitten vihdoin ja viimein perille! Lievä epätoivo ehti jo iskeä, että nytkö se osui omalle kohdalle, että posti hukkaa paketin... Onneksi ei! Pätkis-haalari on siis turvallisesti uudessa kodissaan, odottavan äidin huomassa :)

Haalarin piti alkujaan olla kokoa vastasyntynyt, mutta pyynnöstä tein haalarista 60cm kokoisen, jotta se menisi tulevalle pienokaiselle koko talven. Lankana tässä on käytetty luonnonvalkoista ja tummanruskeaa Novitan 7 veljestä. Hieman tuo ruskean sävy harmittaa, se ei nimittäin ole se oikea maitosuklaan väri, jota luulin nettikaupasta tilaavani, mutta ilmeisesti tuo vaaleampi ruskean sävy on poistunut kokonaan valikoimista.

Napit ovat yksinkertaiset puiset, jotka mielestäni sopivat haalarin tyyliin. Alla olevassa kuvassa haalarin värit pääsevät hieman paremmin oikeuksiinsa, ei tuo onneksi ihan noin tumma ole luonnossa!

Muutamia kyselyitä olen saanut siitä, voisinko kirjoittaa tälle haalarille ohjeen. Tein siis yhden haalarin jo viime kesänä ja nyt tämän toisen samalla ajatuksella. Kyselijöiden iloksi voin todeta, että alustava versio ohjeesta on puhtaaksikirjoitusta vaille valmis! Se vaatii vielä hiukan työstämistä, sillä en ole aikaisemmin neuleohjeita kirjoittanut. Katsotaan, mitä tästäkin tulee :)

Pikkuruinen norjalainen

Viime kesänä aloitin yhden lukuisista kesken jääneistä projekteista. Ihastuin Islantilaisia neuleita -kirjan villapaidan malleihin ja halusin kokeilla, osaisinko tuollaisen näyttävän kaarrokkeen neuloa. Intoa puhkuen neuloin villapaitaa varmaan kahden viikon ajan iltaisin Kristerin mentyä nukkumaan ja tulihan se melko pian valmiiksi. Tai no.. Valmiiksi sitä ei voinut sanoa ennen kuin tänä kesänä, sillä yrityksistä huolimatta en saanut nappilistaa onnistumaan ja vetoketjun ompelu aiheutti niin suurta vastenmielisyyttä, että työ jäi tuolloin kesken.

Kuvissa villapaita näyttää todella epäsuhtaiselta, lyhyt vartalo-osa ja kilometrin pitkät hihat. Onneksi kuvat eivät tässä kohtaa vastaa todellisuutta!

Lankana käytin Marks & Kattensin Baby Eco Ull -lankaa, puikot olivat kokoa 3. Lanka oli yllättävän riittoisaa, sillä taisin varata kolme kerää mustanruskeaa ja yhden kerän valkoista, mutta mustaa jäi yli 1½ kerää ja valkoista yli puolet.

Kesälomalla viimeistelin ansioituneesti ufojani ja tämäkin villatakki on enää pikkuruista käyttäjäänsä vailla :)

Hiljaisuutta ja ufoja

Edellisestä blogipäivityksestä on ihan luvattoman kauan aikaa. Koko blogi on ollut niin sanotusti heitteillä, eikä puikotkaan ole suihkineet tavanomaiseen tahtiin. Jotain pientä yritystä on ollut, mutta kesken on jäänyt monta aloitettua projektia. Koko kevät on kulunut työasioita murehtiessa, kuntoillessa ja kesän koitokseen valmistautuessa. Ainoat valmiit projektit liittyvätkin tuohon elokuiseen päivään, jota jännityksellä jo odotamme :)

Kesäloman alettua ja muutaman kunnolla nukutun yön jälkeen alkoi sormissa tuntua tuttua kutinaa käsitöiden pariin. Kaivoin esiin yhden ufoistani, eli keskenjääneistä töistä (unfinished objects). Kyseisen projektin aloitin viime kesänä näihin samoihin aikoihin ja tarkoituksena oli tuhota jämälankoja riemukkaalla tavalla. Viileä alkukesä saa tarttumaan villalankoihin eikä isohkon työn virkkaaminen saa vielä hikeä virtaamaan, joten niin vain tämäkin työ valmistui!

Vaunupeitto pienille varpaille lämmikkeeksi on tehty 7 veljeksen ja Villen jämäkeristä, joita löytyi useampikin kerä kun pengoin varastojani. Virkkuukoukuksi valikoitui koon 5 koukku, jolla tuli mukavan ilmavaa ja joustavaa jälkeä. Työssä on käytetty vain pylväs- ja ketjusilmukoita, joiden rytmityksellä tuo siksak-kuvio syntyy. Kokoa peitolle kertyi n. 60cm x 80cm.

Mallikerta on 14 silmukan verran + 1 silmukka. Tässä työssä mallikertoja on kuusi eli silmukkamäärä on 6 x 14 + 1. Kerros aloitetaan kolmella ketjusilmukalla ja ensimmäiseen silmukkaan virkataan lisäksi yksi pylväs. Varsinainen mallikerta alkaa tämän jälkeen: jokaiseen silmukkaan tulee yksi pylväs yhteensä viisi kertaa. Näiden jälkeen virkataan kolme pylvästä yhteen. Seuraa jälleen viisi pylvästä, kukin omaan silmukkaansa, jonka jälkeen 1 pylväs, 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs edellisen kanssa samaan silmukkaan. Tätä toistetaan kerroksen loppuun. Kerros päättyy kahdella pylväällä viimeiseen silmukkaan.

Ompelin taustalle valkoisen fleece-kankaan, ryhdittämään peittoa, mutta myös tekemään siitä lämpimämmän ja monikäyttöisemmän. Peittoa voi käyttää tarpeen mukaan niin leikki- kuin vaipanvaihtoalustana.

Peiton saajakin on jo tiedossa :) Toivotaan, että syksyllä syntyvä pikkumies pysyy peiton alla lämpimänä! Tämä täti on ainakin jo ihan tohkeissaan siitä, mitä kaikkea tulevalle naperolle voikaan neuloa, olkoon tämä esimakua tulevasta :)

Sydämellistä pehmeyttä

Näin joulun alla alkaa tulla paniikki. Saanko kaikki lahjoiksi aikomani sukat valmiiksi? Entä jos en? Kuka jää tänä vuonna ilman? Mitä heille keksii sitten lahjaksi? Tiedän odotuksien olevan pikemminkin omassa päässäni, kukaan ei odota saavansa hillittömiä sukkaspektaakkeleita lahjaksi. Niinpä itsenäisyyspäivän tohinoissa otin järjen ja virkkuukoukun käteen.

Näiden kanssa kun pääsee vauhtiin, syntyy niitä kuin liukuhihnalta. Älä siis ihmettele, jos sinunkin paketistasi putkahtaa pehmosydän :) Näihin on hyvä tuhota kerien loppuja, ja voi pojat, niitä riittää!

Nämä pikkuiset, n. 10cm korkeat pehmosydämet syntyvät nopeasti ja helposti. Virkkaaminen on kaikkein vauhdikkain osuus, jonka jälkeen alkaa aikaavievä näpertely.

Ensin virkataan kaksi samanlaista sydämenpuolikasta, jotka sitten ommellaan reunoistansa yhteen. Johonkin reunaan jätetään kääntöaukko. Käännetty sydän täytetään ja ommellaan aukko umpeen. Ripustuslenkki vielä paikoilleen ja sydämet ovat valmiita koristamaan kotia!

Kuvasin meillä sydämiä ovenkahvassa ja kakluunin luukkujen edessä. Kuvissa se ei näy, mutta kuonon mitan päässä on myös junioriassistentti valmiina testaamaan purukalustoaan sydämiin :D Meillä ei koristeita voi laittaa turhan matalalle roikkumaan.

Pikkuisiin töppösiin

Laatikollinen sukkia lähti viikonloppuna matkalle uusiin koteihin. Kannoin näillä sukilla korteni kekoon ja osallistuin TYKSin keskolaan kerättävien sukkien kokoamiseen. Yhteensä 13 paria pikkuruisia jalanlämmittimiä, pääasiassa junasukia tai sen muunnoksia.

Kaikki sukkaset yhes koos

Ja yhdet erilaiset! Äitini neulomat, joten yhteisprojektista kyse :)

Toivottavasti nämä lämmittävät tulevaisuudessa niin jalkoja kuin mieliäkin!

Tuplasuklaa

Näistä sukista tulee mieleen yksi suosikeistani jouluherkkujen joukossa, nimittäin Fazerin sinivalkoiset konvehdit. Onneksi niitä saa myös suklaapatukkana, ettei aina tarvitse odottaa joulua :)

Tasaraitaa on joutuisa neuloa, ja nämä valmistuivatkin niin sanotusti välipalana muiden töiden lomassa. Toisen sukan suuhun kiinnitin myös nimikointinauhan, joilla saa töihin mielestäni oman puumerkkinsä todella helposti.

Tuplasuklaaraitasukat
Ohje: Oma perussukka
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot 3½

Sydämiä ja lämpimiä ajatuksia

Ällösöpöä ja suloista. Vaihtelevin miettein näitä sukkia neuloin siskopuolelleni, joka toivoi sydänkuvioisia sukkia. Syksyn sateet saapuivat ja sukatkin pääsivät viimein uuteen kotiin! Postin palveluja ei tee kyllä taas hetkeen mieli käyttää.. 

Ensimmäinen sukka ei valmistunut niin jouhevasti, kuin toinen. Piti palautella mieleen, mitenkäs ne aiemmat samalla mallilla tehdyt sukat oikein olikaan tehty.

Sydänsukat
Ohje: Oma malli; aloitus 48 silmukalla
Lanka: Novita 7 Veljestä
Puikot: 3½

Valmiiksi kuitenkin tuli ja kaverinkin se sai :) Niin hätäsesti kuitenkin paiskasin sukat pakettiin ja postiin, etten ehtinyt sukista tämän parempia kuvia napsia. Jos kuitenkin haluat nähdä molemmat sukat valmiina, pääteltyinä ja sukkablokeilla oiottuina, niin kurkkaapa tänne ;)