Sadepäivinä on hyvä harjoitella uusia taitoja ja tehdä asioita, joita muutoin välttelee. Minulle yksi tuollainen asia on ollut ristiinvahvistetun kantapään neulominen.. En tiedä, mikä siinä on ollut, mutta aina se on näyttänyt omaan silmään rumalta ja muutaman kerroksen jälkeen olenkin purkanut kantalapun ja aloittanut tavallisen, vahvistetun kantapään tekemisen.
Näiden minisukkien tarkoituksena oli tuhota jämälankojen jämälankoja. Ajatuksena hyvä, mutta kappas kummaa! Lankahan loppui jo kertaalleen kesken heti ensimmäisen sukan jälkeen.Kaupasta siis hakemaan lisää valkoista Pikkusiskoa. Se siitä jämälankojen tuhoamisesta :D
Todellinen siedätyshoidon paikka tuli kuitenkin siinä kohtaa, kun mintunvihreä lankakin pääsi loppumaan. Mietin, puranko molemmat sukat ja teen kantapäät valkoisella, jolloin vihreä riittäisi. Perfektionistina olen nimittäin sitä mieltä, että sukkien on oltava täysin toistensa näköiset. Päätin kuitenin totuttaa itseäni erilaisuuden hyväksymiseen myös omissa tekeleissäni, joten ei muuta kuin vaaleansinistä alpakkalankaa jatkoksi.
Viimeiset kaksi raitaa toisesta sukasta ovat nyt eriväriset, kuin sukissa muuten. Ja voi kuinka sormissa syyhyttäisi päästä purkamaan nuo onnettomat raidat pois..
Täytyy vaan yrittää ajatella jotakin muuta, ja pitää siniset raidat piilossa :D Sukat ovat kokoa 32 tai 33 ja puikoissa 2½. Lankana Novitan Pikkusisko ja silmukoita 48.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti