Ketun häntä kainalossa

Sunnuntai päivää ei voine paremmin aloittaa, kuin brunssilla ihanien ystävien kanssa. Ystäväni täytti loppuviikosta vuosia ja kutsui meidät luokseen synttäribrunssille, johon pääsin kuin pääsinkin osallistumaan aikatauluja järjestämällä. Kutsun saatuani aloin heti pohtia, mitä viedä mukana synttärisankarille. Onneksi kesä on kulunut rattoisasti sukkia kutoen ja varastossa oli yhdet juuri sopivan kokoiset villasukat lahjoitettavaksi eteenpäin.

Lankana sukissa on käytetty perus 7-veljestä lankoja, mutta sukkien valkoinen lanka on perintöä komeamman puoliskoni mummolasta. Lanka sai uuden elämän pesun ja kuivatuksen jälkeen näissä sukissa. Puikot ovat kokoa 3½ ja silmukoita 48. Tämän päiväisten lahjasukkien värit muistuttavat ihan ketun väritystä ja sopivat muutenkin syksyyn.

Kamerassani on nykyisin aivan älyttömän huono akku, eikä sillä saa kuin muutaman kuvan yhdellä latauksella. Valitettavasti tämä jäi ainoaksi kuvaksi kettusukista ja sekin on otettu jo kesällä. Taustalla näkyvät toiset, niin ikään syntymäpäivälahjaksi lähteneet perussukat koossa 45. Perussukat eivät sellaisenaan jaksa innostaa minua neulomaan, mutta raidottamalla niistäkin saa ihan mielekkään ja ennen kaikkea nopeasti etenevän työn!

Huppujakku

Putkiremontin vuoksi arjen pyörittäminen on ollut toisinaan hankalaa. Väliaikaisessa kodissa suihku toimii ja ruuanlaitto onnistuu kyllä, mutta rajallinen vaatevarasto sekä pyykkikoneen puute pakottavat viikottain pakkaamaan pyykkivuoren autoon ja suuntaamaan ystävien ja sukulaisten luo. Tänään käänsimme auton kohti maaseutua ja viime hetkellä nappasin mukaan myös torstaina valmiiksi saamani vauvan nutun.

Pyykinpesun lomassa harhailin kameran ja nutun kanssa ympäri puutarhaa räpsien kuvia. Auringon paisteessa tuli jopa kuuma, vaikka muuten ilma olikin raikkaan syksyinen. Lämmöstä nauttivat myös puutarhan kasvit, joista monet valikoituivat myös kuvien taustalle. 

Työn ohje löytyy nimellä huppujakku Garnstudion sivuilta. Nuttu on neulottu puikoilla numero 3 ja reunat virkattu kaksinkertaisella langalla, samankokoisella koukulla. Ajatuksena oli neuloa nuttu koossa 6/9 kk, mutta omaan silmään takki vaikuttaa kyllä suuremmalta. Lanka on 100% merinovillaa ja vauvalankojen tapaan käsitelty konepesun kestäväksi.

Vaikka auringosta ja kesästä nautinkin suuresti, odotan silti kovasti kunnollista, kylmää talvea. Villasukat on minulla ympärivuotisessa käytössä, mutta lapaset, pipot ja kaulaliinat odottavat vielä kaapin kätköissä. Toivottavasti tämä nuttu lämmittää niin vanhempien mieltä kuin pikkuista itseäänkin!

Pehmeää ja suloista

Joka vuosi tähän samaan aikaan huomaan olevani äärettömän väsynyt, eikä ajatukset tahdo kulkea siihen suuntaan, mihin niitä yrittää tuuppia. Samanlainen väsymys iskee syksyisin myös kaikkeen tekemiseeni, on vaikea saada mitään valmiiksi. Viimeinen viikko onkin ollut varsinainen tahtojen taisto, sillä puikoilla on ollut jo pidemmän aikaa työ, jonka valmistumista odottaa muutama muu minun lisäkseni. Ohuet puikot yhdistettynä aikaansaamattomuuteeni ovat aiheuttaneet yhden jos toisenkin epätoivon hetken. Onneksi langat ja työtä somistamaan valitut napit ovat niin iloisen värisiä, että niiden katselukin ilahduttaa!

Nappi kuin karamelli!

Lankojen laadusta ja hempeistä väreistä voi jo arvata, millaisesta työstä on kyse. Alun perin ystäväni oli itse tarkoitus neuloa näistä langoista tulevalle kummilapselleen lahja. Kuitenkin vauhdilla lähestyvä ristiäispäivä sai hänet toisiin ajatuksiin ja työ tuli minulle neulottavaksi. 

Jotakin keltaista ja pehmeää pienokaiselle

Kuvassa työ on vielä keskeneräinen, mutta nyt jo onneksi viimeistelyä vaille valmis! Tulevan viikon työtilanne ja väsymyksen aste sanelevat sitten sen, saanko työn oman takarajani puitteissa valmiiksi, vai käytänkö ristiäisiä edeltävän yön vielä lankojen päättelyyn ja työn pingottamiseen :)

Uuden alku

Ajatus oman blogin kirjoittamisesta ja etenkin käsityöideoiden jakamisesta on kypsynyt mielessä jo jonkin aikaa. Muiden blogeja seuratessa mielessä on pyörinyt kysymys, uskaltaisinko itsekin? Tänään päätin, että miksen muka uskaltaisi!

Valpuriinan villasirkuksessa pyöritään arjen askareiden ympärillä. Rakkauteni villalankoihin ja etenkin villasukkien neulomiseen on käynyt lähipiirille jo turhankin tutuksi, villasirkuksen vallatessa jokaikisen huoneen kodistamme. Kyllä. Jopa kylpyhuoneen! Langoista oman osuutensa saa myös nelijalkainen perheenjäsenemme Otto.

Luonnon helmassa Ottokin pääsee pakoon villasirkusta

Otto on onnekseen iso poika, joka rakastaa talvea, lunta ja pakkasta, joten tähän asti se on välttynyt omistajansa neulomilta villapaidoilta ja -sukilta :) Taitaakin olla lähipiiristä se ainoa..!

Tarkoituksenani on kirjoitella pääasiassa omaksi iloksi. Tähän asti kuvat valmiista käsitöistä ovat hukkuneet tietokoneen syövereihin tai kadonneet mystisesti kamerasta. Ne harvat otokset, jotka olen päättänyt julkaista, ovat löytäneet tiensä facebookiin. Kaikki ystäväni eivät kuitenkaan ole yhtä innoissaan käsitöistä ja neulomisesta kuin itse olen, minkä vuoksi en viitsi samoista sukista lisätä sinne miljoonia kuvia eri kuvakulmista. Villasirkukseen voin siis hyvillä mielin koota kuvia muistuttamaan valmistuneista töistä!

Viimeisimmät maailmalle lähteneet ihanuudet <3
Pikkuprinsessan pikakiiturit jokapäiväiseen käyttöön

Tällä hetkellä omassa kodissamme riehuu putkiremontti täyttä häkää, minkä vuoksi elämme evakossa toisella puolella kaupunkia. Täällä ollessa minulla on ollut paljon aikaa neuloa ja monet sukat ovatkin täällä ollessa valmistuneet. Syksyn tullen tahti on kuitenkin hidastunut. Töitä kun täytyy tehdä aina, kun niitä tarjotaan! Puikot saavat suihkia lisää sitten viikonloppuna, kunhan muut kiireet hellittävät :)

Syksyn värejä kotikaupungin lenkkipoluilta