Tavarat järjestykseen

Moppilangat ovat täällä vähän kerrassaan purkautuneet vyyhdeiltä virkatuiksi säilytyskoreiksi. Ja järjestys on ollut nimenomaan tämä suoraan vyyhdistä työhön ilman, että olisin niitä välissä sen enempiä kerinyt. Laiska kun olen! Työpisteeksi muotoutuneen sohvannurkan vieressä oleva tuolinselkä on toiminut hyvin telineenä, josta lankaa olen tarpeen mukaan aina purannut.

Ensimmäinen kori muodostui suuremmaksi kun alun perin olin ajatellut. Muutenkaan suunnittelu ei kuulu vahvimpiin puoliini käsitöitä tehdessä, vaan annan työn edetä oman mielialan mukaan. Ihana tästä kuitenkin tuli, enkä tiedä raaskisinko siitä sittenkään luopua ja laittaa kiertoon :)

Pienemmät korit pyrin tekemään samankokoisiksi, ja melkein sitä ne ovatkin. Ensimmäisen pienemmän korin jälkeen punnitsin sekä korin että jäljelle jääneen langan ja eroa oli kymmenisen grammaa. Tuo ero näkyy tarkalla silmällä katsoessa pikkukorien korkeudessa. Viimeisestä korista kun tuli kerroksen verran korkeampi. Sisuskankaana on reilu vuosi sitten Ikean valikoimasta mukaan tarttunut puuvillakangas. Nämä korit lähtevät joulun alla lahjapaketissa uudelle omistajalle.

Pikkukorien pohjan halkaisija n. 18cm, samoin korkeus

Virkkuukoukku sai olla näitä tehdessä yllättävän iso! Koon 8 koukulla olen viimeksi ontelokudetta virkannut, joten onneksi sellainen villasirkuksen kätköistä löytyi. Kilon vyyhti kului kokonaisuudessaan näihin kolmeen koriin. Luonnonvalkoinen lanka odottaa vielä koskemattomana omaa vuoroaan.

Stressineule

Toiset lähtevät stressaantuneena paahtamaan lenkkipolkua kieli vyön alla, toiset hautautuvat peittojen alle pakoon pahaa maailmaa. Minulle neulominen ja aivoton hömppäsarja (Frendit.. :D) taustalla pyörimässä toimivat kaikkein parhaiten. Näiden kahden avulla saan pidettyä pääni kasassa rankkoinakin päivinä.

Tällä hetkellä työrintamalla tapahtuu yhtä jos toista, ja loppusyksyn työkuviot antava vielä odottaa selkiytymistään. Sitä hetkeä odotellessa olen purkanut ahdistusta ja epätietoisuutta tähän pienen haukun villapuseroon. Kiitos kaikista tämän tekstin kuvista kuuluu ystävälleni ja koiran omistajalle Reetalle <3

Novitan ohjeella, hiukan ohjeen mutkia suoristaen neulottu palmikkoneule koiralle. En tosiaan ole suuri Novitan ohjeiden ystävä, mutta kuvissa valmiit neuleet näyttävät aina niin mukavilta, että kerta toisensa jälkeen erehdyn niitä aloittelemaan. Tämänkin työn taisin aloittaa kaksi vai kolme kertaa alusta, kun ei vaan sisälukutaito pelaa eikä tajua, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.. Noh, lopputuloksen voi jokainen nähdä kuvista.

Nutun keskellä selkäpuolella kulkee palmikkokuvio, joka aiheutti suurimmat ongelmat heti alussa. Mallikuviota oli sen verran hankala tulkita, että vasta viimeiset palmikot onnistuivat ilman ruutupiirroksen jatkuvaa seuraamista. Nyt jos tuota kuviota neuloisin johonkin toiseen työhön, onnistuisi se varmasti jo paljon helpommin.

Nyt ei pieni palele syksyn tuulissa :)

Lankana tässä työssä jälleen kerran seiska veikka, joka osoittautui hämmästyttävän riittoisaksi. Kerästä jäi liki puolet vielä käyttämättä. Puikkoina olisi voinut käyttää vyötteessä mainittua kokoa 4, mutta oman käsialani tuntien valitsin sitten sukissakin käyttämäni 3½ puikot. Kuitenkin tuo selän palmikko vetää neuletta sen verran kasaan, että löyhempi neulos olisi toiminut paremmin. Tämä valpas kaveri ei kuitenkaan laita pahakseen, vaikka neule muotoja myötäileekin :D

Synttärisukat

Ystävä täyttää vuosia, joten kyllähän se jos mikä on syy neuloa sukat! Aikaisemmin kirjoitin palmikkosukista, joiden kohtalona oli päätyä kiitoslahjaksi putkiremonttimme aikaisesta tilapäismajoituksesta. Kuitenkin ystäväni syntymäpäivät olivat lähestymässä, joten samaan syssyyn neuloin erivärisestä langasta samanlaiset palmikkosukat synttärilahjaksi.

Palmikkokuvio kulkee molemmissa sukissa samalla tavalla, mutta vain toistensa peilikuvana. Näin ollen ei ole väliä, jos sukat menevät 'vääriin' jalkoihin :) Tällä kertaa myös kärkikavennukset onnistuivat!

Mukana myös kuvausassistentti Otto

Vaikka pinkki, tai fuksianpunainen ei olekaan lempivärejäni, oli näitä sukkia ilo neuloa niiden pirteän värin takia! Lankana on siis se tuttu ja turvallinen seiska veikka ja puikkokoko 3½. Silmukoita luodaan alussa 64, minkä jälkeen ne ensin lisääntyvät ja sitten taas vähenevät pohkeen keskellä kulkevien kavennusten ansiosta. Mielestäni tämä auttaa sukkia pysymään paremmin jalassa.

Yritin kuvata lahjaa kokonaisuudessaan, hankimme lahjaan lisäksi vadelmapohjaisen kuohuviinin synttärisankarille. Kuitenkin joku tunki mukaan kuvaamaan... Kärsivällisyyteni ei riittänyt tässä kohtaa enää säätämään kameran asetuksia niin, että valo olisi kuvassa riittävä, mutta kaipa tämä tärähtänyt otos ajaa saman asian. Otto toivottaa myös hyvää synttäriä :)

Koukulle töitä

Noin kaksi viikkoa sitten tilasin paikallisesta käsityöliikkeestä Lappajärven värjäämön tuotteita. Heidän edellinen tilauksensa oli juuri tuolloin tullut perille, minkä vuoksi omat tilaukseni jäivät odottamaan seuraavaa erää. Eilen sain tekstiviestin, jossa kerrottiin tilaukseni viimein saapuneen. Kotiin päästyäni kumosin kassillisen tavaraa sohvapöydällemme. Tämä läjä aiheutti erinäisiä tyrskähdyksiä Kristerissä ja aamukahvit meinasi mennä väärään kurkkuun :D

Epämääräinen kasa, mutta mitä?

Kuvassahan on siis reilun kahden kilon edestä moppilankaa. Moppilankaa ei myydä ainakaan täällä keskusta-alueella yhdessäkään liikkeessä vakituisena tuotteena, mutta erillisenä tilauksena sitä kuitenkin saa. Langat toimitettiin vyyhteinä, joten rattoisa lauantai on siis edessä!

Moppilanka on valmistettu kierrätyspuuvillasta ja itse ajattelin käyttää sitä sisustuskorien virkkaamiseen. Trikookude toimii tähän tarkoitukseen myös, mutta mielestäni se on liian paksua pienempiin koreihin käytettäväksi. Esimerkiksi koiran lelukoppa tai peti syntyy trikookuteesta joutuisasti, mutta en ainakaan itse tarvitse kirjahyllyyn sen kokoluokan säilytyskoreja. Siksipä tämä ohuempi materiaali.

Saapumisviestin jälkeen sormeni alkoivat syyhytä virkkuukoukun kimppuun ja kaikki tekeillä olleet joululahjaneulomukset jäivät sikseen. Lankavarastostani löytyi neljä 100g  kerää Novitan Hanko-lankaa, joista kaksi kulutin illalla televisiota katsellessa tähän koriin. Kiinteillä silmukoilla, numeron 5 koukulla virkattuna kaksi kerää kului tähän koriin viimeistä langanpätkää myöten. Halkaisijaltaan kori on noin 25cm ja korkeutta kohdasta riippuen noin 20cm (korvien kohdalla hiukan enemmän). Toinen tällainen olisi tarkoitus virkata vielä omiin tarpeisiin, muut menevät todennäköisesti joulupukin konttiin.

Rakkaudet vuosien takaa

Lomaviikko! Hyvällä omatunnolla olen tällä viikolla vain nököttänyt puikot käsissä sohvannurkassa, sillä flunssa on pitänyt minulle viime päivät Otton lisäksi seuraa. Vaikka muualle maahan luvataan valkeaa maata jo tälle viikolle, ei meillä ole harmaista pilvistä huolimatta satanut muuta kuin vettä. Tänne Lounais-Suomeen on turha odotella lunta vielä ainakaan kuukauteen, joten kumpparikelit ovat ystävämme vielä pitkään.

Tämän viikon neulomukset kuuluvat pukin pikkuapulaisen puuhiin, joten niitä en voi ainakaan ihan vielä täällä esitellä, mutta sen sijaan jotain paljon rakkaampaa vuosien takaa. Villasukat ovat ympäri vuoden käytössä, mutta näillä keleillä villikset sujahtavat punaisiin kumisaappaisiini. Saappaista olen saanut kuulla kaikenlaista, pääasiassa hyväntahtoista naljailua innosta, jolla ne aina palaavat käyttöön. Ne kun vaan on niin ihanat väriläiskät arjen harmauteen!

Saappaisiin sujahtavat villasukat ovat usein hiukan normaalia pidemmät varreltaan, ja hyvinkin usein juuri nämä kyseiset villikset. Kuvassa näkyviä villasukkia kohtaan tunneside on niin vahva, ettei sitä voi sanoin kuvata. Olen saanut sukat kummitädiltäni lahjaksi vuosia sitten, muistaakseni silloin, kun olin neljännellä luokalla. Alunperin sukat ovat olleet varmaan kokoa 36, mutta ahkerassa käytössä "venyneet" myös tätä 39-40 kokoista kanoottia lämmittämään.

Muutamaan kertaan nämä rakkaudet on paikattu, aina eri värillä, ja hiukan tuo kantapään paikka on siirtynyt ajan saatossa. Mutta ei näistä raaski luopua, väritkin ovat niin ihanat! Nämä sukat ovat toimineet myös useiden itse neulomieni sukkien innoittajina. Sukkien varren kirjoneule on kopioitunut tänäkin syksynä jo yksiin pikkumiehen jarrusukkiin. Näissä sukissa kiteytyy se, mitä omassa arjessa haluan ja yritän noudattaa: korjaamalla pääsee paljon pidemmälle, kuin heittämällä pois ja ostamalla tai hankkimalla uutta <3

Palmikkosukat

Blogissa on hetken ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Yhtä hiljaa ovat olleet myös sukkapuikot, yksinään sohvannurkkaan hylättyinä. Muutama kerros on tullut neulottua silloin tällöin, mutta väsyneenä tekee kuvioon helposti virheitä ja niiden korjaaminen ketuttaa enemmän kuin aamuherätykset! Väsymys on ollut siis viimeiset päivät kaverina.

Syy uneliaisuuteen ei tällä erää ole ollut syksy. Tänä syksynä värit ovat täällä etelässäkin olleet upeat ja valmistumisen jälkeen niitä on jopa ehtinyt ihailla, kun kaikki aika ei ole mennyt nenä tenttikirjoissa tai tietokoneen ruudussa kiinni. Nykyinen työtilanteeni on kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen, ja yhtä aikaa sekä rakastan että vihaan jokaista päivää. Muistele ensimmäistä päivää uudessa työpaikassasi. Edellisenä yönä ei oikein saa unta, kun miettii tulevaa päivää. Seuraava päivä menee jännityksen voimalla, eikä väsymystä huomaa välttämättä vielä toisenakaan työpäivänä. Siellä se kuitenkin lymyää ja jossain kohtaa tulee nukkuneeksi kaikki univelat pois. Hiljalleen jännitys helpottaa ja yöt saa nukkua kunnolla. Omalla kohdallani kuitenkin liki jokainen päivä on ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. Luokassa odottaa uudet oppilaat, uudet rutiinit ja uudet opetettavat asiat. Muistettavaa on niin paljon, että kalenteri hukkuu muistilappujen alle ja puolet asioista unohtuu siitä huolimatta. Vaikka koulu pysyisikin samana ja samassa luokassa saisi olla viikonkin verran, on uuden työpaikan jännitys väistämättä taas seuraavalla viikolla edessä. Yöuneni ovat siis karanneet rauhallisemmille vesille!

No joo, eipä tämä tilanne niin kamala ole, vaikka vähän purnaankin. Rakastan vaan nukkumista yhtä paljon kuin neulomista, ja huonosti nukuttu yö saa koko maailman näyttämään ankealta. Ja kun tarpeeksi monta kertaa neuloo ja purkaa, neuloo ja purkaa, niin väistämättä se sukka joskus valmistuu :)

Rahapuun juurella kuvatut sukat ovat tumman violetista 7-veljestä neulotut. Näihin käytin Novitan ohjetta, mutta jonkin verran jouduin ohjetta muokkaamaan. Jostain syystä Novitan ohjeilla neuloessa niin sukat, pipot kuin villapaidatkin kasvavat mystisesti kokoon XXXXXL... Jos olisin tuota ohjetta noudattanut kirjaimellisesti, olisi näistä tullut nilkkamakkarasukat :D

Kovanonnen sukissa kulkee säären etupuolella palmikkokuvio, johon ensimmäisenä ihastuin. Ohjetta tarkastellessa ilahduin siitä, ettei näyttävän kuvion neulominen ole tavallista palmikkokuviota monimutkaisempi. Toiset samanlaiset sukat hyppäsivät heti ensimmäisten valmistuttua puikoille. Kovanonnen sukat ovat joutuneet purkaamisen uhriksi varmaan kymmenen kertaa ja vielä yksi on ainakin edessä. Kuvia ottaessani huomasin nimittäin, että viimeisellä kerralla olen sählännyt jotain ja kuvio on mennyt sekaisin toisessa sukassa juuri ennen kärkikavennuksia..

Näiden sukkien kohtalona on päätyä lahjaksi. Lahjan saaja ei ole vielä ihan varmistunut, vaihtoehtoja on kaksi, jotka molemmat pitävät samasta värimaailmasta. Kummalle sukat sitten ikinä menevätkään, toinen saanee vastaavat sukat, mutta pinkkinä!

Ilta-auringon loisteessa

Kuka hullu antoi tälle intopiukalle kameran?? Iltakävely Ruissalon merimaisemissa tuotti varmaan sata kuvaa, kaikki enemmän tai vähemmän onnistuneita. Kuvauskohteeksi valikoituivat niin meri, rantakalliot kuin kävelyseurana olleet, eilen illalla valmistuneet villasukat. Kaikki eivät kameran mukana olosta olleet yhtä innoissaan ja osa kuvista onkin julkaisukelvottomia :D

Ettei nyt ihan ne sukat unohtuisi niin tässä myös niistä otos!

Villasukat ilta-auringossa

Kuvassa olevat pitsisukat on tehty yhden lempiblogistani löytyvän mallin mukaan. Varsinaista ohjetta sukille minulla ei ollut, mutta kuvan perusteella oli aika helppo luoda tarvittava määrä silmukoita ja asetella kuviot kohdilleen. Lankana näissä on luonnonvalkoinen 7-veljestä ja puikot kokoa 3½.  Pitsineule on Kerttu-sukistakin tuttu mallikuvio. Nämä sukat ovat odottamassa joulua ja pukin konttiin päätymistä, mutta lahjan saaja tuskin tänne eksyy sukkia ihmettelemään. Sukat ovat kokoa 39.

Sukissa on käytetty kahta eri värjäys- ja tuotantoerää olevaa lankaa, minkä huomaa langanvaihtumiskohdassa. Vaikka samasta langasta sinäänsä onkin kyse, on toinen kerä huomattavasti ensimmäistä ohuempaa ja värissäkin on kirkkaassa valossa havaittava sävyero. Uskon kuitenkin, että lahjan saaja ei moisiin pikkuseikkoihin kiinnitä huomiota, sillä saapassukiksi ne tulevat kuitenkin päätymään. Hyötylahja arkikäyttöön siis.