Palmikkosukat

Blogissa on hetken ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Yhtä hiljaa ovat olleet myös sukkapuikot, yksinään sohvannurkkaan hylättyinä. Muutama kerros on tullut neulottua silloin tällöin, mutta väsyneenä tekee kuvioon helposti virheitä ja niiden korjaaminen ketuttaa enemmän kuin aamuherätykset! Väsymys on ollut siis viimeiset päivät kaverina.

Syy uneliaisuuteen ei tällä erää ole ollut syksy. Tänä syksynä värit ovat täällä etelässäkin olleet upeat ja valmistumisen jälkeen niitä on jopa ehtinyt ihailla, kun kaikki aika ei ole mennyt nenä tenttikirjoissa tai tietokoneen ruudussa kiinni. Nykyinen työtilanteeni on kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen, ja yhtä aikaa sekä rakastan että vihaan jokaista päivää. Muistele ensimmäistä päivää uudessa työpaikassasi. Edellisenä yönä ei oikein saa unta, kun miettii tulevaa päivää. Seuraava päivä menee jännityksen voimalla, eikä väsymystä huomaa välttämättä vielä toisenakaan työpäivänä. Siellä se kuitenkin lymyää ja jossain kohtaa tulee nukkuneeksi kaikki univelat pois. Hiljalleen jännitys helpottaa ja yöt saa nukkua kunnolla. Omalla kohdallani kuitenkin liki jokainen päivä on ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. Luokassa odottaa uudet oppilaat, uudet rutiinit ja uudet opetettavat asiat. Muistettavaa on niin paljon, että kalenteri hukkuu muistilappujen alle ja puolet asioista unohtuu siitä huolimatta. Vaikka koulu pysyisikin samana ja samassa luokassa saisi olla viikonkin verran, on uuden työpaikan jännitys väistämättä taas seuraavalla viikolla edessä. Yöuneni ovat siis karanneet rauhallisemmille vesille!

No joo, eipä tämä tilanne niin kamala ole, vaikka vähän purnaankin. Rakastan vaan nukkumista yhtä paljon kuin neulomista, ja huonosti nukuttu yö saa koko maailman näyttämään ankealta. Ja kun tarpeeksi monta kertaa neuloo ja purkaa, neuloo ja purkaa, niin väistämättä se sukka joskus valmistuu :)

Rahapuun juurella kuvatut sukat ovat tumman violetista 7-veljestä neulotut. Näihin käytin Novitan ohjetta, mutta jonkin verran jouduin ohjetta muokkaamaan. Jostain syystä Novitan ohjeilla neuloessa niin sukat, pipot kuin villapaidatkin kasvavat mystisesti kokoon XXXXXL... Jos olisin tuota ohjetta noudattanut kirjaimellisesti, olisi näistä tullut nilkkamakkarasukat :D

Kovanonnen sukissa kulkee säären etupuolella palmikkokuvio, johon ensimmäisenä ihastuin. Ohjetta tarkastellessa ilahduin siitä, ettei näyttävän kuvion neulominen ole tavallista palmikkokuviota monimutkaisempi. Toiset samanlaiset sukat hyppäsivät heti ensimmäisten valmistuttua puikoille. Kovanonnen sukat ovat joutuneet purkaamisen uhriksi varmaan kymmenen kertaa ja vielä yksi on ainakin edessä. Kuvia ottaessani huomasin nimittäin, että viimeisellä kerralla olen sählännyt jotain ja kuvio on mennyt sekaisin toisessa sukassa juuri ennen kärkikavennuksia..

Näiden sukkien kohtalona on päätyä lahjaksi. Lahjan saaja ei ole vielä ihan varmistunut, vaihtoehtoja on kaksi, jotka molemmat pitävät samasta värimaailmasta. Kummalle sukat sitten ikinä menevätkään, toinen saanee vastaavat sukat, mutta pinkkinä!