Stressineule

Toiset lähtevät stressaantuneena paahtamaan lenkkipolkua kieli vyön alla, toiset hautautuvat peittojen alle pakoon pahaa maailmaa. Minulle neulominen ja aivoton hömppäsarja (Frendit.. :D) taustalla pyörimässä toimivat kaikkein parhaiten. Näiden kahden avulla saan pidettyä pääni kasassa rankkoinakin päivinä.

Tällä hetkellä työrintamalla tapahtuu yhtä jos toista, ja loppusyksyn työkuviot antava vielä odottaa selkiytymistään. Sitä hetkeä odotellessa olen purkanut ahdistusta ja epätietoisuutta tähän pienen haukun villapuseroon. Kiitos kaikista tämän tekstin kuvista kuuluu ystävälleni ja koiran omistajalle Reetalle <3

Novitan ohjeella, hiukan ohjeen mutkia suoristaen neulottu palmikkoneule koiralle. En tosiaan ole suuri Novitan ohjeiden ystävä, mutta kuvissa valmiit neuleet näyttävät aina niin mukavilta, että kerta toisensa jälkeen erehdyn niitä aloittelemaan. Tämänkin työn taisin aloittaa kaksi vai kolme kertaa alusta, kun ei vaan sisälukutaito pelaa eikä tajua, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.. Noh, lopputuloksen voi jokainen nähdä kuvista.

Nutun keskellä selkäpuolella kulkee palmikkokuvio, joka aiheutti suurimmat ongelmat heti alussa. Mallikuviota oli sen verran hankala tulkita, että vasta viimeiset palmikot onnistuivat ilman ruutupiirroksen jatkuvaa seuraamista. Nyt jos tuota kuviota neuloisin johonkin toiseen työhön, onnistuisi se varmasti jo paljon helpommin.

Nyt ei pieni palele syksyn tuulissa :)

Lankana tässä työssä jälleen kerran seiska veikka, joka osoittautui hämmästyttävän riittoisaksi. Kerästä jäi liki puolet vielä käyttämättä. Puikkoina olisi voinut käyttää vyötteessä mainittua kokoa 4, mutta oman käsialani tuntien valitsin sitten sukissakin käyttämäni 3½ puikot. Kuitenkin tuo selän palmikko vetää neuletta sen verran kasaan, että löyhempi neulos olisi toiminut paremmin. Tämä valpas kaveri ei kuitenkaan laita pahakseen, vaikka neule muotoja myötäileekin :D